Tulppaaneita ja talvilomakuulumisia


Voi että, nyt kyllä aurinkoiset pakkaskelit hellivät hiihtolomalaisia pääkaupunkiseudullakin<3 Meillä tosin hiihtoloma on mennyt osin visusti sisätiloissa, siitä pitävät huolen meikäläisen työt sekä epämääräinen kuume-/vatsatauti, josta osa meistä parhaillaan kärsii. Onneksi aurinko paistaa ihanasti tänne sisällekin ja loppuviikoksi olisikin suunnitteilla muunkinlaista hiihtolomaohjelmaa, kunhan näistä taudeista selvitään.

Lempivuodenaikani on aina ollut kesä, mutta kyllä kevätkin on aika ihanaa aikaa. Onhan usein matkoissa ja muissakin kivoissa jutuissa usein melkein parasta se odottaminen. Kutkuttava tunne, että jotain kivaa on pian tapahtumassa. Kevättalvi ja kevät ovat oikeastaan koko ajan tällaisia. Jatkuvasti lisääntyviä merkkejä, jotka kertovat lähestyvästä keväästä ja kesästä. Juuri nyt niitä merkkejä ovat aurinko, vielä neljän jälkeenkin valoisa päivä ja tulppaanit.


Kahden vaiheilla


Havahduin jokin aika sitten siihen, että kovin harvoin kuvaan asukuvia, joissa näkyisi tekemiäni neuleita. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö niitä ahkerasti käyttäisi, jostain syystä ne yllättävän harvoin ikuistuvat kameraan. Tässä olisi kuitenkin ennen joulua valmistunut Alba-neule. Tänään yhdistettynä culottes-housuihin ja aurinkoisen ilman inspiroimana ensimmäistä kertaa tänä vuonna lenkkareihin.

Toisaalta olen iloinen, että talvi tuli tänne Helsinkiinkin kunnolla ja pidemmäksi aikaa ihan muuta luvanneen alkutalven jälkeen, mutta toisaalta sitä jo kovasti odottaa niitä kevään merkkejäkin. Tennarikelejä, kuivia katuja ja nahkatakkikautta.

Neule omatekemä / culottesit Lindex / lenkkarit Nike (Air Pegasus 83) / korvakorut Berliinistä

Minikokoiset kinkkupiiraat


Suloista ystävänpäivän iltaa teille! Kävimme tänään tapaamassa erästä hurmaavaa pientä tyyppiä ja leivoin viemisiksi Quiche Lorraine -tyyppisiä minikokoisia kinkkupiiraita. Tässä vielä samalla tästä piirasreseptistä mukailtu resepti tännekin:

Pienet kinkkupiiraat (12 - 14 kpl)

Pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
3 rkl vettä

Täyte:
300 g saunapalvikinkkua
2 dl ruokakermaa
1,5 dl ranskankermaa
3 kananmunaa
150 g emmentaljuustoa raastettuna
0,5 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta silputtua timjamia

Nypi aavistuksen pehmennyt voi, jauhot ja suola murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Tee taikinasta tanko ja leikkaa se 12 - 14 yhtä suureen osaan. Pyörittele paloista pallot ja painele ne muffinssivuokien pohjalle ja reunoille. Laita vuoat puoleksi tunniksi jääkaappiin ja esipaista niitä sitten 5 - 10 minuuttia uunin alatasolla 200 asteessa.

Pilko kinkku ja ripottele se vuokiin. Vatkaa muut täyteainekset keskenään ja lusikoi täyte kinkkupalojen päälle. Paista muffinsseja uunin alatasolla n. 20 minuuttia, kunnes niiden pinta on ruskistunut.

Se aika vuodesta


Olen yllättänyt itseni suhtautumalla tänä vuonna varsin rauhallisesti merkkeihin, jotka kinosten keskelläkin kertovat tulevasta: piteneviin päiviin, ensimmäisiin lintujen liverryksiin ja sosiaalisessa mediassa hiljaksiin lisääntyviin kesäkuviin. Viime vuonnahan sekosin täysin jo tammikuun alussa, ja tässä vaiheessa taimihyllykin taisi jo olla ripustettuna olohuoneen ikkunalle.

Toistaiseksi en ole kuitenkaan hankkinut vielä ollenkaan siemeniä niiden kylvöaikeista puhumattakaan, vaikka siemenluetteloita on tullut lueskeltua, ja suunnitelmat omaan puutarhaan on toki jo aloitettu ainakin ajatustasolla (kuvausrekvisiittana käyttämäni piirretyt suunnitelmat ovat nekin viime keväältä).

Jemmassa odottelee muutamia itse keräämiäni siemeniä, joiden itävyyttä on tarkoitus kokeilla. Lisäksi hankintalistalla on muutamia perennojen ja yksivuotisten kukkien siemeniä, jotka vaativat esikasvatusta. Viime vuonnahan haalin siemeniä aika lailla, ja liekö aloittelijan tuuria, mutta ainakin osa idätyksistäni selvisi kukintaan asti (kuvissa kiiltomalva ja tuoksuherne) ajoittaisista kasvukivuista huolimatta. Suosikkini salkoruusutkin olivat syyskesällä varsin komeita taimia. Jännä nähdä, miten talvi on niitä kohdellut ja kukkivatko ne tänä vuonna. Olen myös tosi ihastunut laventeliin, joten siinä taitaakin olla uusi kokeiluni täksi vuodeksi.


Synttärivieras ja avarampi makuuhuone


Mitä ihmettä, taas viikonloppu! Tämä postaus on roikkunut jo melkein viikon kutakuinkin valmiina luonnoksissa, mutta iltaisinkin on ollut liian kiire (neuloa ja lukea lähinnä), että sen viimeinen silaus ja julkaisu on koko ajan siirtynyt. Nyt kuitenkin painan sitä julkaise-nappia ennen kuin sammutan koneen tältä päivältä.

Kuopus siirtyi reilu viikko sitten nukkumaan "ison pojan sänkyyn" (nuo kolme sanaa lausutaan topakalla ylpeydellä), joka sijaitsee siskojen luona lastenhuoneessa. Me vanhemmat siis saimme lähes kolmen vuoden jälkeen makuuhuoneen taas pelkästään itsellemme. Samalla yhdelle seinälle vapautui myös tilaa, kun pinnasänky purettiin pois, ja muutenkin varsin kivan kokoinen makkari avartui entisestään.

Kuten lauantaina mainitsinkin, niin keskimmäinen suuntasi eskarikaverinsa syntymäpäiville. Kuvailin yläkerrassa makuuhuoneen uutta ilmettä ja samalla synttäreille valmistautuvaa tytärtä sekä tämän piirtämää korttia, jonka sydänilmapallo on tästä äidistä söpöyden huippu. 

Kuvissa vilahtava puinen lehtiteline on ystäväni Hanna Särökaaren ja Elina Ulvion yhdessä suunnittelema Woodi-halkoteline, joka oli meillä muutaman viikon kuvauslainassa parin muun ihanan jutun kera.


Kasarineule ja lauantain kuulumiset


Mukavaa lauantaita! Täällä viikonloppu on alkanut varsin leppoisissa merkeissä. Keskimmäisellä oli aikaisemmin päivällä kaverisynttärit, ja minä ja esikoinen menimme siksi aikaa läheiseen kahvilaan kuluttamaan aikaa lattekupillisen/limutölkin ääressä, kummallakin oma kirja mukana (lukutoukkaäidin sydän sykähtää lähes yhtä paljon kuin neulojaäidin eilen 8-vuotiaan ruvetessa oma-aloitteisesti virkkaamaan, kotona! Ja lisättäköön tähän, että vielä viime vuonna käsityö oli neidin inhokkiaine).

Lähes reaaliaikainen päivän asu näkyy näissä kuvissa. Vaaleanpunainen neule on sekin löytynyt mummin kaapeista. Emme tosin päässeet selvyyteen, kenelle meistä kolmesta suvun naisesta se on alkujaan kuulunut, minulle, äidilleni vai mummille. Malliltaan kahdeksankymmentälukua huokuva neule on vähän kyseenalainen lisä vaatekaappiini, josta jo valmiiksi löytyy kaksi vaaleanpunaista neulepuseroa. Perustelin kuitenkin tätä kolmatta sen kuvioinnilla ja kahdesta muusta poikkeavalla mallilla.

Vielä olisi tälle päivälle luvassa noutoruokaa ja kiireetöntä hengailua, ihan kelpo lauantai siis.

Pusero vanha / hame H&M / nilkkurit Vagabond / sukkahousut Swedish Stockings

Talvinaaman pelastajat


Muutama kuukausi takaperin naamani kriiseili vuodenajan vaihtuessa jo tutuksi tulleella tavalla: poskipäät kutisivat, naama punoitti ja tuntui kuivalta. Siinä ei enää oma voidearsenaali auttanut, joten oli pakko lähteä etsiskelemään jotain kosteuttavampaa ja rauhoittavampaa. Avuksi saapuivat Pain kosteuttava kasvovoide Avocado & Jojoba Hydrating Day Cream sekä saman merkin rauhoittava seerumi Sea Aster & Wild Oat Redness Serum. Eipä mennyt kuin jokunen päivä ja iho tuntui asettuvan ulkoilman kylmenemisen ja sisäilman kuivumisen aiheuttaman kriisin jälkeen.

Vuodenvaihteen aikoihin sain hyppysiini näytepussukan Patykan rauhoittavasta kosteusvoiteesta. Sacred Lotus Face Cream sai ihon näyttämään ja tuntumaan niin hyvältä, että se oli suorastaan pakko hankkia päivävoiteeksi.

Tässä siis varsin toimiva luonnonkosmetiikan kolmikko, johon mielelläni tuhlaan osan kuukausibudjetistani.


Simppeli arkiasu


Vaikka tavoitteena olisi mahdollisimman toimiva vaatekaappi ja vaatekriisien minimoiminen, niin aina niiltäkään ei voi välttyä. Podin nimittäin aamulla (tai oikeastaan jo illalla) pienoista asukriisiä. Tämän päivän ohjelma vaikutti sellaiselta, että tiesin luultavasti ehtiväni ottamaan asukuvia jossain välissä, ja yritin kuumeisesti miettiä, miten aamulla pukeutuisin ja millaisen asun blogiin ikuistaisin.

Koska haluaisin kuvata blogiin sellaisia asuja, jotka mielestäni ilmentävät parhaiten omaa tyyliäni ja joissa fiilis on hyvä, niin välillä ilmenee näitä päivän asu -kriisejä. Silloin ei tule mieleen yhtään niistäkään asuista, jotka päällä aikaisemmin on ajatellut, että hei tämän voisi kuvata myöhemmin myös blogiin.

Tällä kertaa avuksi riensi hiljattain Pinterestiin luomani taulu, johon keräilen sellaisia inspiroivia ja kivoja asukokonaisuuksia, jotka saan toteutettua vaatekaapissani jo olemassa olevista vaatteista. Niitä voi selailla silloin, kun pää lyö totaalisen tyhjää kivan pukeutumisen suhteen. Idea tähän yksinkertaiseen ja samalla kuitenkin yllättävän toimivaan asuun löytyi juurikin tuosta taulusta.

 T-paita Vero Moda // neuletakki H&M // farkut Lee // nilkkurit Vagabond // kaulakoru Tokyon joulumyyjäisistä // kello Daniel Wellington

Pakkaspäiviä


Aurinkoinen, mutta kylmä ja vähän viimainenkin pakkaspäivä. Hyvä syy vetää pipo syvälle korville (ja melkein silmille), kietoa muhkein huivi kaulaan ja valita se lämpimin neule takin alle. Ja sisätiloissa kuppi kuumaa, vaahtokarkkikaakaota vaikka.

Nämä kelit ovat myös täydellisiä neulomiseen. Illalla on kiva lämmitellä sohvannurkassa ja neuloa lapsille lapasia (tytöt saivat jo omansa, nyt on kuopuksen vuoro), vaikka kovasti jo seuraava oma projektikin houkuttelee. Alennusmyynneistä bongasin nimittäin ihanan huurteisen turkoosin langan ja mallikin on jo mietittynä.


Musta tekonahkahame


Mitäpä sitä tammikuisena työpäivänä muutakaan tekisi kuin pukisi päälle lauantain bilevaatteet, punaisi huulet ja ottaisi asukuvia. Ja tein näin vieläpä kahtena päivänä peräkkäin ennen kuin omakuvien ottaminen alkoi edes jotenkuten sujua ja lopputuloskin juuri ja juuri läpäisi seulani.

Lauantaina siis juhlittiin erästä 35-vuotiasta pikkutunneille asti. Olin kotibilevoittoisiin pippaloihin valikoituneeseen mustavalkoiseen juhla-asuuni varsin tyytyväinen, vaikka korkeavyötäröinen, istuessa melko ylös nouseva tekonahkahame keikkuukin puoliksi omien mukavuusrajojen ulkopuolella.

Tekonahkahame Vero Moda / t-paita S.Oliver / sukkahousut Swedish Stockings / nilkkurit Vagabond / kaulakoru Coruu / kello Daniel Wellington

Kolmen värin huivi


Välipäivinä valmistui viimein tämäkin huivi, jonka neulominen jäi kesken Alba-projektin vuoksi. Vaikka tyylini onkin varsin simppeli, niin erilaiset väriyhdistelmät ja pieni ripaus leikkisyyttä viehättävät silti. Tämä huivi on siitä hyvä esimerkki, käyttöönkin se on päässyt heti valmistumisensa jälkeen. Ohje tähän ainaoikein-huiviin löytyi Piipadoo-blogista täältä ja lankana käytin Lamanan pehmoista ja ohutta Piuraa, jota neuloin kaksinkertaisena.

Sain Anssilta joululahjaksi kameralleni jalustan ja kaukolaukaisimen (oma toiveeni, ei siis niinkään hovikuvaajan hienovaraista vihjailua pestiinsä kyllästymisestä) ja nämä kuvat ovat ensimmäisiä uusien varusteiden avulla otettuja. Ja on muuten talven harmaassa hämärässä kuvaaminenkin hitusen helpompaa.